Translate

torstai 13. helmikuuta 2014

Vainoaminen ja pitkään jatkuneet kiusaamiset oikeushallinnon saralla "pikkurikoksiako", joita ei viitsitä edes tutkia?


Tätä kuvaa olen usein lainannut ja käyttänyt jutuissani tunnisteen alla "yhteisöllisyys" molemmissa blogeissani, sillä se on ainut kuva ja joka jo ottohetkellä 29.3.12 Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa Alavuden istuntosalissa aikaansai sen tunnereaktion asianosaisten taholta, joka alunalkaen vahvisti käsitystäni ja epäilyä siitä, että Laakson perhettä vastaan oli olemassa systemaattinen suunnitelma ja ns. "klikki", että meidät piti saada häädettyä asunnostamme keinoja kaihtamatta ja kukaties pois koko Alavudelta??

Kuvassa ex. naapuri Riitta Hietala, joka oli häätömme ja kiusa/vainoamiskampanjan aluillepanija Alavuden asemalla Haapatiellä. Vieressä hänen Turkulainen avustajansa ja ns. "klikin" edusmies, sillä hän on konsultoinut ja avustanut niin Riitta Hietalaa, kuin myös minun tilauspahoinpitelijääni Pekka Koivistoa Seinäjoelta, sekä ilmeisesti vielä konsultoinut Hietalan pitkäaikaista työkaveria ja ns."todistajaa" Marjo Rasia, (ilmeni oikeudenkäynnissä E-P:n KäO:n istunnossa Alavudella 29,1.14). Nyt näin jälkeenpäin, ymmärrän, että miksi hän kertoi "tärinneensä 2 kuukautta", ennenkuin jätti rikosilmoituksen väitetystä "oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamisesta". Kannattaa tutustua Korkeimman oikeuden prejuridikaattiin 2012:57. Palaan aiheeseen myöhemmin..

Se, että hän on avustanut molempia osapuolia niin tilaajaa, kuin myös pahoinpitelyn suorittajaa, niin ei hän "ahneuttaan" ole sitä tehnyt, kun palkkiot yleisessä oikeusavussa on sen verran pienet. Hän on alunalkaen ollut Suuremman Hunajapurkin äärellä! Kukaties tavannutkin Joulupukinkin?

Kaikki alkoi siis n. 5 vuotta sitten:

Asuimme puolisoni Riitan kanssa Alavuden Sapsalammella, jonne muutimme Lahdesta syksyllä 2004. Kohteena oli kaksi rivitalokiinteistöä Hautavuorentiellä ja aivan järven tuntumassa "Hautalampi". Paikka oli viihtyisa ja rauhallinen, todella viihtyisä  paikka jo koiraakin ajatellen. Ainut miinus oli välimatkat Alavudella 18 km ja Virroille 27 kilometriä.

Kun muutimme, niin noissa rivitaloissa oli jokainen huoneisto vuokrattu eli 5 kpl. Ajan saatossa, ihmiset muuttivat työnperässä ja muutoinkin lähemmäs keskustaa Alavudelle. Joku muutti Virroille ja toinen Töysään. No, kuitenkin vuokralaisia tuli ja meni.. Me viihdyimme!

Syksyllä 2009 Alavuden asuntotoimen isännöitsijä kävi vierailulla ryhmän kanssa tuolla rivitaloilla ja mielenkiintoni heräsi siihen, että he kiertelivät jokaisen tyhjän asunnon läpi, paitsi meidän ja yhtä kulmaasuntoa lukuunottamatta, räpsivät valokuvia. Muistan miten isännöitsijä istui asuntomme pihamalla keinussa ja humyili meillepäin, sekä samalla napsi valokuvia huoneistomme julkisivusta, jota asutimme..

Syy selvisi kuukauden päästä. Asunnot oli laitettu myyntiin kaupungin omille verkkosivuille? Meille vuokralaisille ei kerrottu mitään, jota pidin vähintää outona menettelynä. Olisihan meitä pitänyt informoida edes kirjeitse!

No, ei tässä vielä mitään. Sitten aikaa kuluneena 1½ vuotta, oli kaupunki saanut ensimmäisen varteenotettavan ostajaehdokkaan ja varsinkin, kun kiinteistöistä "Laaksoista" haluttiin päästä eroon, niin, niitä myytiin "sopivaan hintaan". Paikallinen insinööritoimisto oli jättänyt ostotarjouksen, joka eteni valtuuston käsittelyyn ja se hyväksyttiin. No, ei tässäkään vielä mitään outoa ja ihmeellistä, vaan tähän asti asiat olivat edenneet aivan laillisesti, mutta sitten kun kaupat piti vahvistaa kaupanvahvistajalla, niin vasta tässä vaiheessa Alavuden kaupunki haki ARA:lta myyntilupaa aravalainoitettuihin 2 rivitalokiinteistöön?

Kaupat ostajan ja kaupungin välillä syntyi tammikuussa 2011, mutta miksi kaupunki ei heti hakenut myyntilupaa, kun kohteita alettiin julkisesti ja virallisesti valtuuston siunauksella myymään jo siis syksyllä 2009? Oliko tällä menettelyllä kaikkinensa jotain osuutta siihen, että ensimmäisen blogini avasin 24.6.2009 http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ 

Midät siis ikään kuin "pakkohäädettiin", myymällä asunnot alta ja muutto Alavuden keskustaan, josta isännöitsijä löysi nykyisen kohteen jossa asumme. Siitä on täällä blogissa mainintaa jo loputtomiin, kunka paljon meitä on kiusattu ja vainottu, sekä yritetty häätää! 

Kun molemmista blogeistani kahlaa ja käy kaikki kirjoitukset tämän "yhteisöllisyyttä" tunnisteen alta, niin saa kokonaiskuvan ja käsityksen siitä, mitä helvettiä tämä on meille ollut! Tämän soisi jo viimeistään nyt loppuvan ja vetoankin tässä asianosaisiin, että jättäkää Laaksot rauhaan..







tiistai 11. helmikuuta 2014

Vastavetoomus Kaj Kunnaksen puolesta!


Eikö huumorin kukkanen saisi loistaa Sotshin kisastudiossa? Miksi olemme niin totisia ja pragmaattisia, ettei Olympiaottelun selostaja saa viljellä itseironiaa ja samalla hauskuuttaa "kuulija/katsojia"?

Adressit.com, jokin mikä lie sivustoon on ilmestynyt vetoomus, että kuvan kuuluttaja Kaij Kunnakselle pitäisi antaa "kenkää" kisastudiosta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että Kaj:n täytyy saada jatkaa koko kisat!

Oli todella miellyttävää seurata eilen maanantaina Suomi - Kanada ottelua, jossa Kunnas oli toisen kulttuuripersoonamme Ville Haapasalon seurassa. Ikimuistoisiksi lausahduksiksi varmaan jäävät elämään Kunnaksen: "Suomen tytöt ovat pelanneet ihanasti" ja "minulla on niin suuret korvat, että kuulen kun tolppa kilahtaa"..

Lisää huumoria peleihin ja siitähän me olemme ennenkin saaneet nauttia mm. tämän Nastolalaisen "moottoriturvan" suusta.

Hyvä Kaj! Jatka samaan malliin!!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Maantapa?











                                     






Poliisihallinnossa mättää ja todella pahasti.


Kuvassa Juha Joutsenlahti rikoskomisario (vas), joka tuli tunnetuksi Anneli Auerin miehen murhaoikeudenkäynnistä syksyllä 2013 ja jo ennen sitä, kun toimi ensimmäisenä tutkinnanjohtajana asiassa ja oli niitä harvoja "suoraselkäisiä" poliiseja, joka rohkeni epäillä- ja puolustaa Aueria Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa.

Kuvan poliisiylijohtajalla (oik), sensijaan kaikki ei ole ihan "himassa", sillä kun Auerin tutkinta oli vielä alkutekijöissä, niin poliisiylijohtaja Mikko Paatero meni ja antoi Turun Sanomille lehtihaastattelun tyyliin: "et nyt juomme kakkukahvit ja Auerin tapaus on selvitetty"?

Varsin varhaisessa vaiheessa tuli puheeksi tutkinnan siirto KRP:lle, mutta entinen lääninylipoliisi Paatero vastusti sitä, ett "kyllä omat hoitaa".. Nyt olemme saaneet nauttia tuon ratkaisun tuloksista! Valtiolle on tullut vähän hiton kalliiksi ja jutun loppulaskua ei vielä ole edes kirjoitettu.

Maanantaina alkoi valtakunnansyyttäjänviraston nostama syytejuttu Joutsenlahtea vastaan ja syytteenä on kovimman jälkeen "virkarikos"! Syyttäjänä toimii viraston *kovaluu* Jorma Äijälä.

Kyseessä oli siis Joutsenlahdenkin myöntämä "lapsus" ja virhe, että ajattelematta asiaa sen tarkemmin, oli lähettänyt Auerille (määräys toiselle poliisimiehelle), kuvan huppupäisestä miehestä. Joutsenlahti myös puolusteli tekoaan sillä, että "poliisissa on varsin yleistä esitellä valokuvia mahdollisesta tekijästä kuulustelujen yhteydessä". Näinhän se on ja mm. itselleni esiteltiin valokuvia tilauspahoinpitelyasiassani syksyllä 2011, sekä puolisolleni myös Etelä-Pohjanmaan poliisissa Alavudella.

Juha Joutsenlahti vetosi myös siihen, että kaksi jälkimmäistä tunnistusta olivat tiedossa, muun muassa näyttelijän vangitsemisoikeudenkäynnissä.

Ulvilan murhajutun ex. tutkinnanjohtaja Joutsenlahti tunnusti harvinaisen suoraselkäisesti virheensä, mitä tässä "Jumalan hylkäämässä" maassa harvoin tapahtuu, jos ollenkaan!

Joutsenlahti kertoo itse, että "on joutunut tikunnokkaan asian takia. Hän epäilee syyksi sitä, että on avoimesti kertonut ja uskonut Auerin syyttömyyteen". Joutsenlahti on pidätettynä virastaan ja häneltä on viety virka-ase, sekä seriffintähti, eli virkamerkki.

Valokuvien ja tunnistevalokuvien, jotka ovat poliisin rekisteristä tai myöhemmin otettuja on todellakin käsitelty aina, kuten Juha Joutsenlahti totesi "maantavan" mukaisesti, eli varsin leväperäisesti!

Itseltäni aikoinaan eduskunnan oikeusasiamies tilasi Uudenmaan lääninhallituksen poliisiylijohdon kautta muutaman rekisterikuvan 80- luvulta Orimattilasta paikallispoliisilta, josta ne matkasivat eduskuntaan turvallisuuspäällikkö Jukka Savolan jatkokäsittelyyn ja siis "liisteröitäväksi" kaikille eduskunnan sisäänkäynneille ja pääsisäänkäynnistähän minä se löysin 13.12.1991 ja pistimme porukalla videokameran pyörimään..

Läänin poliisiylijohtaja Lausmaa oli niitä jo aiemmin revitellyt pitkin lääninhallitusta (1988 maaherran ohjeiden mukaan)! Huh!! Kyllä sitä on erkkipoikaa viety ja minut on leimattu, sekä luokiteltu tosi vaaralliseksi henkilöksi?

Harvoin kiitän poliisia, mutta siihenkin pystyn kun aihetta on! Rikoskomisario Juha Joutsenlahti on poikkeuksellisen suoraselkäinen ja rehti poliisi joita maassamme vain on niin valitettavan harvassa. Liekö "sukupuuttoon kuollut"!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pikakäsittelyä ihmisoikeustuomioistuimessa!



Susan Ruusunen piti tiedotustilaisuuden helmikuussa 2007, jolloin esitteli medialle tulevansa kirjan "kannet", jossa kuvaa lyhyttä suhdettaan pääministeri Matti Vanhaseen.


Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT):n mukaan pääministerin ex. tyttöystävälle Susan Ruususelle tuomittu (KKO) sakkorangaistus pääministerin yksityisyyden loukkaamisesta ei riko sananvapautta.

Kirjassaan "Pääministerin morsian", Ruusunen kertoo vuoden kestäneestä suhteestaan Matti Vanhaseen..

Ihmisoikeustuomioistuin pitää hyväksyttävänä korkeimman oikeuden linjausta, jonka mukaan Susan Ruusunen ei olisi saanut kirjoittaa pääministerin seksielämästä ilman lupaa. EIT:n mukaan KKO keskittyi tuomiossaan kirjan ongelmallisimpiin kohtiin ja perusteli linjauksensa uskottavasti.

Vaikka kirjan painopiste oli Ruususen yksityiselämässä, se sisältää EIT:n mukaan myös tietoja, joilla on yleistä merkitystä. Ihmisoikeustuomioistuin viittaa esimerkkinä tietoihin Ruususen ja Vanhasen tapaamisiin ja suhteen nopeasta kehittymisestä.

Aikanaan Helsingin hovioikeus oli tuominnut Ruususen näiden tietojen julkaisemissta, mutta korkein oikeus oli katsonut tiedoilla olevan yleistä merkitystä ja vapauttanut siltä osin rangaistusvastuusta. Nämä tiedot olivat KKO:n mielestä oleellisia siinä suhteessa, kun punnittiin pääministerin luotettavuutta ja siis sitä, oliko hän valehdellut medialle ja oliko hänen arvostelukykynsä tallella! Pääministerihän oli kertonut, että he tapasivat Ruususen kanssa "huonekalukaupassa", vaikka todellisuudessa tuo tapaaminen oli tapahtunut internetin välityksellä.

Korkein oikeus tuomitsi Susan Ruususen ja kirjan kustantajan Kari Ojalan kesäkuussa 2010 sakkoihin pääministeri Matti Vanhasen yksityisyyden loukkaamisesta. Ruusunen sai 20 päiväsakkoa ja Ojala 60 päiväsakkoa.

Niin se vain on, että älä mene ja kirjoittele ilman asianosaisen kumppanin lupaa siitä "mitä tapahtui peitonalla", mutta SE on sallittua, mitä mahdollisesti tapahtui 9 kuukauden jälkeen!

Matti Vanhanen ennätti heti kommentoimaan mm. YLE:n klo. 15.00 TV-uutisille rintarottingilla, että "myös korkeimmilla vallankäyttäjillä on yksityisyydensuojassaan kova ydin", johon mediakaan ei siis pystyisikö? Onhan se tietty, että jos sairastaa vaikkapa sukupuolitaudeita kiusallisimpaa "kuppaa", niin ei siitä saa partneri medialle huudella, mutta jos lääkäri kertoo SEn virkavastuulla, esim. "kuppa aiheuttanut aivoissa tuhoa siinä määrin, että potilas harhailee ja kuvittelee olevansa "euroopan presidentti", niin silloin se ei liene "yksityisasia". 

Alla EIT:n Ruususen ja Ojalan ratkaisut:



































keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Tuomarit contra poliitikot.


KKO:n presidentti Pauliine Koskelo.

"Poliitikkojen heikkous uhkaa koko oikeusjärjestelmää".

Pauliine Koskelon mielestä poliitikot puuhastelevat oikeuslaitoksen kehittämisessä pienten yksityiskohtien parissa, kun pitäisi laatia kokonaiskuva ja stategia, mutta siihen ei tunnu olevan edes halua.

KKO:n presidentti pitää suomalaisen oikeudenhoidon tilaa kriittisenä.

Koskelon mukaan päättäjien heikkous ja neuvottomuus on saanut aikaan sen, että oikeudenhoidon laiva seilaa ilman kapteenia. Komentosillalla ei viihdy kukaan?

- Olen tilanteesta erittäin surullinen Koskelo toteaa.

Itä-Suomen hovioikeuden järjestämään tuomaripäivään tiistaina osallistunut Koskelo sivaltaa erityisesti oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r) suuntaan.

- Tällä hetkellä oikeuslaitoksen kehittäminen on jämähtänyt lähinnä siihen, että väkisin täytyy säilyttää yksi käräjäoikeus, missä *tuomiokielenä on ruotsi*.

Koskelon mielestä nyt tarvittaisiin erityisen vahvaa ja pitkälle katsovaa strategista otetta.

- Järjestelmässämme on paljon kehittämisen varaa. Nyt olemme tilanteessa, että emme pysty luomaan uudistusstrategiaa, jolla päästään kokonaisuutena eteenpäin.

- Nyt emme tiedä edes, *mikä on se maali, johon pyritään*. Tämä taas johtaa kaoottisesti vellovaan muutosprosessiin.

Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta sai viime keväänä valmiiksi uudistusohjelman, jolla oikeudenhoitoa oli tarkoitus kehittää tehokkaampaan ja virtaviivaisempaan suuntaan.

Neuvottelukunnan ehdotuksissa puututtiin sekä oikeuslaitoksen rakenteeseen että tuomioistuimien tehtäviin.

Koskelo kritisoi jo julkistusvaiheessa ehdotusta liian varovaiseksi. Hänen mukaansa nyt kuitenkin toteutuu lohduttomin uhkakuva: edes neuvottelukunnan ehdotuksia ei saada eteenpäin.

- Poliittisella tasolla ei ole päätöskykyä. Määrärahoja leikataan nopeammin kuin saadaan linjauksia tarvittavista rakenteellisista uudistuksista.

- Oikeusministeri näyttää lähtevän siitä, ettei esimerkiksi käräjäoikeusrakennetta pidä edes selvittää!

Koskelon mukaan pahin matalikko on edessä 2015. Tuolloin puhdas rahoitusaukko oikeuslaitoksessa on 16 miljoonaa euroa.

- Kenelläkään ei tunnu olevan aavistustakaan, millä vaje katetaan. Pieniä korjauksia on saatu aikaiseksi, mutta ne eivät ratkaise kokonaistilannetta.

Koskelo sanoo hyväksyvänsä, että myös oikeuslaitokseen kohdistuu säästöpaineita.

- Mutta olisi tärkeää huolehtia siitä, että kun määrärahoja supistetaan, supistetaan myös määrärahojen tarvetta.

Koskelon mielestä nyt olisi erinomainen tilaisuus suureen rakenteelliseen muutokseen.

- Tuomioistuinten henkilöstöä eläköityy lähivuosina runsaasti esimerkiksi tuomarikuntaa. Nyt olisi ainutlaatuinen mahdollisuus. Mutta jos tämä hukataan, ollaan tilanteessa, jolloin uudistusten läpivieminen on hankalaa, kun uusi henkilöstö on sementoitu paikoilleen.

Epäselvä tilanne johtaa Koskelon mukaan myös siihen, että tuomioistuinten houkuttelevuus työpaikkana vähenee.

- Saa nähdä, saammeko jatkossa kovan ammattitaidon omaavaa motivoitunutta väkeä töihin.

Koskelon mukaan oikeuslaitoksen kehittämisellä on kiire.

- Masentavaa on, että kun nyt olisi mahdollisuus tehdä kunnollinen muutos järjestelmään, se jääkin tekemättä".

Savon Sanomat 27.11.13

Hyvä teksti ja napakka kannanotto Pauliine Koskelolta nykytilanteeseen.

Mutta, eikä KKO voisi omalla ja esim. "uudistuneella" toiminnallaan näyttää esimerkkiä poliitikoille, että "kyllä sitä uudistumaan pystytään, kun vain tahtoa on". Tämä voisi olla vaikkapa uudistunut käytäntö, että valituslupahakemuksien ja tuomion purkuhakemusten hylkäykset perusteltaisiin jatkossa kansalaisille! Tälläinen uudistus yllättäisi varmasti Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimenkin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikson on kyllä ollut kovin näkymätön, väritön ja hajuton virassaan ja on keskittynyt puuhastelemaan varsin vähäpätöisillä asioilla sen sijaan, että olisi vienyt Koskelon mainitsemaa uudistusta eteenpäin..

Joku vastuu sitä luulisi olevan pääministeri Jyrki Kataisellakin, mutta häntä lienee kiinnostavan ensivuoden europarlamenttivaalit ja euroopan Suuret lijaukset ja nähdä Itsensä siinä?

lauantai 16. marraskuuta 2013

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kunniansuoja contra sananvapaus ja lapsi contra yhteiskunnan ihanteet?


EIT antoi varsin merkittävän ratkaisun sananvapauskiistassa, jossa kaksi YLE:n toimittajaa oli vienyt asian ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia koski virallisen syyttäjän nostattamaa juttua YLE:n A-pistettä vastaan vuonna 2006 ulostulleessa ohjelmassa käsiteltiin poliisin ja verottajan välisiä yhteistyöongelmia. Kari Uoti mainittiin nimeltä jutussa, sillä hänen ystävänsä ja liikekumppani oli erään palloiluhallin toimitusjohtaja, johon verottaja ei suostunut tekemään verotarkastusta. Syyttäjä vei asian oikeuteen ja jutun tehnyttä toimittajaa ja kahta päällikköä YLE:ssä syytettiin kunnianloukkauksesta. Helsingin käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsi kolmikon sakkoihin. KKO ei myöntänyt asiassa valituslupaa ja nyt tiistaina Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ratkaisi jutun valittajien hyväksi.


Tuossa Susanna Reinbothin jutussa on pari asiakohtaa, jota peilaan HS:n tämänpäiväiseen pääkirjoitukseen "tapahtumien läpikäynti on alku", jossa yritettiin käsitellä pääkirjoitustasolla HS:n toimittaja Anna-Stina Nykäsen juttua 27.10, jonka laitoinkin toiseen blogiini http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ . Reinboth kirjoitti mm. jutun neljännessä kappaleessa:"viranomaisten väliset ongelmat olivat EIT:n mielestä yhteiskunnallisesti merkittävät". Toisena kohtana on merkittävä lausuma: "EIT oli todennut, ettei Suomen oikeuslaitos ollut arvioinut millä perusteella Uotin kunnian suoja oli katsottu tärkeämmäksi kuin toimittajan sananvapaus".

Tämä oli Suomen 18 EIT:n langettava sananvapaustuomio. Tuo luku olisi moninkertainen jos vain kaikki, joiden sananvapautta on törkeästi loukattu, kuten (minun), olisi pystyneet viemään asiansa EIT:n tutkittavaksi. 

"Kunnian suoja ja yhteiskunnan ihanteet contra lasten oikeudet"

Tämä Helsingin Sanomien ns. "pääkirjoitus" suorastaan loistaa poissaolevana itse asiasta, jonka johdosta katse kiinnittyy ensimmäiseen ja viimeiseen kappaleeseen, joissa yritetään sanoa jotain, mutta asia oli kertakaikkisesti liian vaikea henkilölle, joka tätä tekstiä yritti räpeltää. Sanon Sinulle pääkirjoitustoimittaja, että otapa kyyti alle ja tule Pohjanmaalle kylään, niin kyllä erkki kertoo..

Tämän jutun luettuani ja havaittuani sen niinkin höttöiseksi kuin on, niin jutun neljännessä kappaleessa toimittaja yrittää lukijalle kertoa, että "moraalisesti asia(t) on joka tapauksessa käsiteltävä". Niinpä, mutta kun se moraali on niin kovin häilyvää ja asustaapi kulloisenkin valtamediaklikin sisällä ja suoraan siellä päätoimittajan tai viimekädessä kustantajan päässä! Teidän pitäisi edes yrittää luoda ja ylläpitää maamme eettismoraalista selkärankaa mediassa, mutta miten on käynyt? Tässä jutussa on sen koko, ellei peräti kokovartalokuva: