Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston jäseneksi, vaikka lobbasi sitä vuosikaudet, mutta einomies sanoo sen vittumaisesti, että ei ole ulkosuhteet kunnossa, niin Venäjään, kuin USA:hankaan!
Tämä on se roti, jota ei haluta tunnustaa, mutta nyt se on oikekasi todettu!!
Syyttömänä tuomittu ja jo kertaalleen vapautettu Anneli Auerin tapauksessa KKO antaa tänään ratkaisunsa ja toivon kaikille osapuolille voimia olkoonkin päätös sitten sitä sun tätä...
Jatketaan***
(Päivitys 20.10.12), HS:n pääkirjoitus tänään:
"YK-äänestys koetteli Suomen omakuvaa
Suomessa on reagoitu hämmentävän voimakkaasti siihen, että maamme epäonnistui kilpailussa YK:n turvallisuusneuvostopaikasta. Muualla asiaan on kiinnitetty huomiota varsin vähän.
Reaktiot suhteutuvat paremmin turvallisuusneuvostokampanjan Suomessa saamaan merkitykseen kuin itse häviöön. Vuosien varrella YK:n äänestyksissä on karsiutunut joukko maita, jotka ovat Suomea vaikutusvaltaisempia. Saman kohtalon ovat kokeneet muun muassa Ruotsi, Kanada ja nyt valittu Autralia.
Normaali reaktio on ollut yrittää uudestaan. Suomikin voi periaatteessa selvittää mahdollisuutta pohjoismaisen vuorojärjestyksen muuttamiseksi niin, ettei seuraava yritys olisi vasta 20 vuoden kuluttua, vaikkei uusi yritys juuri nyt herätäkään ulkoministeriössä kiinnostusta.
Turvallisuusneuvostopaikka olisi tehostanut Suomen ulkopolitiikkaa muttei olisi muuttanut kansainvälistä asemaa. Suomen pitkällä kampanjalla turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta voi lopulta olla enemmän merkitystä kuin valinnalla olisi ollut, ellei Suomi itse mitätöi kampanjan vaikutusta tappiomielialalla.
Suhteuttavista näkökohdista huolimatta Suomen hämmentävän vähäiseksi jäänyttä tukea YK-maiden äänestyksissä torstaina ei voi naamioida minkäänlaiseksi voitoksi. Tappio on tappio.
Tappion opetuksia on hyvä tutkia, vaikka politiikan pelivälineeksi sitä ei kannata ottaa. Ulkopoliittinen keskustelu on Suomessa nykyään onneksi hyvin vapaata, mutta laaja poliittinen tuki on ulkopolitiikassa arvokasta. Suomen YK-politiikalla on sekä laaja tuki että pitkät perinteet.
Tappion herättämä hämmennys ja pettymys selittyvät kampanjan suhteettomaksi kasvaneen merkityksen lisäksi sillä, että Suomella oli kilpailussa virheellinen omakuva. Nyt sitä joudutaan korjailemaan.
Suomen ulkopolitiikan vahvuuksia korostava kampanja loi kuvan vahvasta ulkopolitiikasta. Suomen ulkopoliittinen asema voi olla ihan hyvä, mutta itse asiassa turvallisuusneuvostokampanja oli pitkään aika yksinäinen hanke. Kansainvälisissä tehtävissä kirjatut menestykset eivät ole riittäneet nostamaan Suomea mihinkään erityiseen sarjaan.
Eduksi Suomelle ovat olleet aloitteellisuus naisten aseman parantamisessa ja rauhanvälitystoiminnassa. Valmius olla vastuumaana naisten asemaa koskevan YK-päätöslauselman edistämisessä on erityisen arvokasta.
Rauhanvälityshankkeissa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole niissä keksinyt ruutia. Konfliktien ennaltaehkäisy on nykyään diplomatian muotitrendi ja myös YK:n sihteeristön uusi painopiste. Taustalla ovat vaikeudet kriisinhallintaoperaatioissa ja voimattomuus Syyrian väkivallan edessä.
Kun Suomen kansainvälistä asemaa ja ulkopolitiikkaa arvioidaan, tavoitteena ei voi olla asema, joka takaisi voiton tulevissa turvallisuusneuvostokisoissa. Sellaista asemaa ei ole. Ei pidä myöskään uskoa, etteivät ulkopolitiikan voimavarojen karsiminen ja linjavedot EU:ssa heijastuisi Suomen kokovartalokuvaan.
Kuvaan voi vaikuttaa johdonmukaisella aktiivisuudella ja riittävillä voimavaroilla, joihin tarvitaan voimakas poliittinen tuki. Jos sitä saadaan nyt entistä enemmän, tämäkään tappio ei ole mennyt hukkaan".
(Päivitys 20.10.12), HS:n pääkirjoitus tänään:
"YK-äänestys koetteli Suomen omakuvaa
Reaktiot suhteutuvat paremmin turvallisuusneuvostokampanjan Suomessa saamaan merkitykseen kuin itse häviöön. Vuosien varrella YK:n äänestyksissä on karsiutunut joukko maita, jotka ovat Suomea vaikutusvaltaisempia. Saman kohtalon ovat kokeneet muun muassa Ruotsi, Kanada ja nyt valittu Autralia.
Normaali reaktio on ollut yrittää uudestaan. Suomikin voi periaatteessa selvittää mahdollisuutta pohjoismaisen vuorojärjestyksen muuttamiseksi niin, ettei seuraava yritys olisi vasta 20 vuoden kuluttua, vaikkei uusi yritys juuri nyt herätäkään ulkoministeriössä kiinnostusta.
Turvallisuusneuvostopaikka olisi tehostanut Suomen ulkopolitiikkaa muttei olisi muuttanut kansainvälistä asemaa. Suomen pitkällä kampanjalla turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta voi lopulta olla enemmän merkitystä kuin valinnalla olisi ollut, ellei Suomi itse mitätöi kampanjan vaikutusta tappiomielialalla.
Suhteuttavista näkökohdista huolimatta Suomen hämmentävän vähäiseksi jäänyttä tukea YK-maiden äänestyksissä torstaina ei voi naamioida minkäänlaiseksi voitoksi. Tappio on tappio.
Tappion opetuksia on hyvä tutkia, vaikka politiikan pelivälineeksi sitä ei kannata ottaa. Ulkopoliittinen keskustelu on Suomessa nykyään onneksi hyvin vapaata, mutta laaja poliittinen tuki on ulkopolitiikassa arvokasta. Suomen YK-politiikalla on sekä laaja tuki että pitkät perinteet.
Tappion herättämä hämmennys ja pettymys selittyvät kampanjan suhteettomaksi kasvaneen merkityksen lisäksi sillä, että Suomella oli kilpailussa virheellinen omakuva. Nyt sitä joudutaan korjailemaan.
Suomen ulkopolitiikan vahvuuksia korostava kampanja loi kuvan vahvasta ulkopolitiikasta. Suomen ulkopoliittinen asema voi olla ihan hyvä, mutta itse asiassa turvallisuusneuvostokampanja oli pitkään aika yksinäinen hanke. Kansainvälisissä tehtävissä kirjatut menestykset eivät ole riittäneet nostamaan Suomea mihinkään erityiseen sarjaan.
Eduksi Suomelle ovat olleet aloitteellisuus naisten aseman parantamisessa ja rauhanvälitystoiminnassa. Valmius olla vastuumaana naisten asemaa koskevan YK-päätöslauselman edistämisessä on erityisen arvokasta.
Rauhanvälityshankkeissa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole niissä keksinyt ruutia. Konfliktien ennaltaehkäisy on nykyään diplomatian muotitrendi ja myös YK:n sihteeristön uusi painopiste. Taustalla ovat vaikeudet kriisinhallintaoperaatioissa ja voimattomuus Syyrian väkivallan edessä.
Kun Suomen kansainvälistä asemaa ja ulkopolitiikkaa arvioidaan, tavoitteena ei voi olla asema, joka takaisi voiton tulevissa turvallisuusneuvostokisoissa. Sellaista asemaa ei ole. Ei pidä myöskään uskoa, etteivät ulkopolitiikan voimavarojen karsiminen ja linjavedot EU:ssa heijastuisi Suomen kokovartalokuvaan.
Kuvaan voi vaikuttaa johdonmukaisella aktiivisuudella ja riittävillä voimavaroilla, joihin tarvitaan voimakas poliittinen tuki. Jos sitä saadaan nyt entistä enemmän, tämäkään tappio ei ole mennyt hukkaan".
