Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta merkittävin linjaus vuosikymmeniin!

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ratkaisi ranskalaisvalituksen 9.6.2016 jutussa "Chapin ja Charpentier v. Ranska", että "avioliiton säilyttäminen miehen ja naisen liittona ei ole syrjintää".

Ihmisoikeustuomioistuimen päätös oli yksimielinen. Samalla tuomioistuin totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimus vuodelta 1950, joka määrittelee avioliiton naisen ja miehen väliseksi, on voimassa edelleen..

Avioliittoa ja perhettä voit tukea täältä, allekirjoittamalla Euroopan Unionin laajuisen kansalaisaloitteen: "Äiti, isä & lapset osoitteessa: www.mumdadandkids.eu/fi

Miksiköhän valtamedia vaikenee EIT:n ratkaisusta ja missä on ne oikeusoppineen "perustuslakiblogin proffat" ym. jotka härskisti kansaa kusi silmään, kun eduskunta käsitteli sukupuolineutraalia avioliittolakia? Se ei koskaan ole ollut "ihmisoikeuskysymys", muuta kuin lapsien oikeuksien kyseessä ollen! Hinteille ja lesboille se on aina ollut valintakysymys..

Kun käräjätuomarilla on mieltymys virassaan salata kaikki mahdollinen, niin oikeusturva pettää!

Kuvassa MTV:n oikeustoimittaja Jarkko Sipilä, joka teki samaisesta käräjätuomarista kantelun "Oikeustoimittajat ry:n" nimissä eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka nyt esti ja eväsi isyyskanteeni laillisen käsittelyn Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa. Ohessa eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 17.9.2010, koskien mm. käräjätuomari Kirsti Rudangon menettelyä virassaan  8 vuoden takaa, jolloin panttasi seksuaalirikosasiassa tuomion julkista selostetta.

Tuon EOA:n ratkaisun perään oheistin liitteeksi vielä omassa asiassani haastehakemuksen Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudelle 28.12.2015 ja siihen saamani ilmoituksen 19.1.2016 ratkaisun antamisesta kansliapäätöksellä 27.1.2016.

Kun jo nyt tiedän tuon päätöksen etukäteen, niin kysyn, että ketä palvelee rikos- ja riita-asioissa aivan kohtuuton salaaminen ja jo siinä määrin, ettei riita-asiaa suostuta laillisesti ottamaan edes käsittelyyn ja vieläpä nyt uuden isyyslain voimaantultua 1.1.2016? Ei ainakaan asiakkaan (hakijan) oikeusturvaa, mutta vastaajan kyllä!

Liitän blogiini: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ tuon käräjäoikeuden päätöksen sitten kun sen avustajaltani saan. Näennäisperustelut haastehakemuksen tutkittavaksiottamisen hylkäämiselle, osaan jo ulkoa.

(Päivitys 27.1.2016): E-P:n käräjäoikeuden ratkaisu, lopussa:

Käräjätuomari Kirsti Rudangon aivopieruratkaisu:

Tässä vielä tyytymättömyyden ilmoitus:

Yle esittää itse manipuloidun- ja sensuroidun version Anneli Auerin dokumentista!

(Jutun otsikosta poistettu sana "yritti"). Todennäköisesti dokumenttikiista jatkuu oikeudessa. Nähtäväksi siis jää, mitä dokumentaristi Pekka Lehto asian suhteen tekee?

Ylen "Iso Paja", jossa on jo pitkään lyöty suurella lekalla ja pajavasaralla lastenoikeuksien- ja ihmisoikeuksien päähän ja muutoinkin sensurointilinja jatkuu ja lienee vain voimistuneen viime vuosikymmeninä!

Yleisradion "dogumenttiprojekti" ja sen vastaava tuottaja Erkko Lyytinen, yritti Auer dogumentin ohjaajalta Pekka Lehdolta lupaa kysymättä esittään sensuroidun (oman) version Anneli Auer dogumentista? Nyt käsitellyssä versiossa on lasten kuvia "pikselöity", eli yritetty tehdä ns. "tunnistaminen" mahdottomaksi. Kysymys kuuluu, että miksi? Anneli Auer oli antanut ohjaaja Lehdolle kirjallisen soipimuksen lasten äitinä valokuvien käytöstä ja kyseessä on muutaman vuoden ikäisistä lapsista, jotka muutoinkin esiintyy alkuperäisversiossa "pääsiäisnoitina ym.", eikä heitä edes niistä voi tunnistaa. Nyt lapset ovat jo täysi-ikäisyyden korvilla..

Yle perustelee toimintaansa "lasten oikeusturvalla"?

Erkki tahtoo kysyäkin Yleisradion korkeimmalta johdolta, että missä oli ne "lasten oikeudet" 1993, kun uutistoimituksenne teki allekirjoittaneesta kaksi tv-haastattelua ja ne eduskunnan oikeusasiamiestä suojellaksenne hyllytettiin?

Ymmärtääköhän Yleisradio ratkaisunsa ja sananvapauteni raiskauksen merkityksen, niin kansallispoliittisesti, kuin EU-tasolla? Lisää aiheesta täällä: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ löytyy tunnisteen alta Sananvapaus ja sieltä 2.3.2010 "YLE vs sananvapaus ja toimittajakorruptio!"

Itse antaisin jo kenkää koko Ylen johdolle ja uutis- ja muille päälliköille, sillä tätä sananvapauden raiskaamista näennäisperustein ja muine vääristelyineen on jatkunut jo liian kauan.

(Päivitys 16.3.2015): Katsoin juuri tuon Ulvilan murhamysteerin TV 1:ltä ja täytyy todeta, että hyvä oli Pekka Lehdon kooste kaikkinensa, paitsi että YLE:n sensurointi- ja pikselöinti rupes siinä määrin hapettamaan, että on sittenkin ostettava se alkuperäinen dvd! Loppukateetti oli sentäs korjattu Lehdon vaatimuksesta, että "Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin 19.2.2015 antamalla päätöksellä kaikista murha ja tapposyytteistä"..

Lopputulemani tämän manipuloidun version esittämisen suhteen on, että "mustan varjon" se heitti ja sen johdosta on nähtävä alkuperäinen. Toivon, että ohjaaja katsoo oikeusteitse, ne sananvapauden ja tekijänoikeuden rajat, joita katsoo loukatun ja ainakin itse katson ulkopuolisena niitä vahvasti loukatun, sekä luulen, että muutama satatuhatta muuta mediankuluttajaa, jotka tuon ns. "dokumentin" katsoi!

Ohessa eilinen Iltalehden juttu:

Korkein oikeus on vakavasti sairas!

Kuva lainattu googlen kuvahausta ja kuvastaa hyvin maamme nykytilaa.

Korkein oikeus ei purkanut päätöstä, jossa Vantaa käräjäoikeuden tuomari vaati adobtion purkua sillä perusteella, että teini-ikäisen tytön adobtiota halunnut mies oli kuollut kesken käräjäoikeuden käsittelyä. Miehen kuolema ei ehtinyt tulla oikeuden tietoon ja tuomioistuin vahvisti adobtion.

STT

Miten KKO voisi siis "purkaa kuolleen miehen adobtiota, kun se ei pura ja vahvista elävän miehen isyyttäkään"?

Eikö tästä sairaudentilasta KKO voisi "parantua" johnahii konstilla? Luulen, että se vaatisi lääkkeeksi  kunnon "kuprun" ja julkisuuden! Sitähän minäkin yritän tässä räpeltää, sillä kohta  on jo 500.000 käynyttä lukijaa kahdessa blogissa. Se ei ole vienyt kuin n. ½ vuotta..

Hovioikeuden ex. presidentti täystyrmää Suomen oikeuslaitoksen!

Vaasan hovioikeuden entinen presidentti Erkki Rintala arvostelee kovin sanoin suomalaista oikeushallintoa ja toteaa, ettemme ole todellinen "oikeusvaltio"..

Helsingin Sanomat vieraskynä palstallaan tänään:

"Suomea ei voi sanoa eturivin oikeusvaltioksi:

Euroopan neuvoston vaatimukset kunnollisesta oikeudenkäytöstä eivät toteudu suomessa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on toistuvasti tuominnut Suomen maksamaan kansalaisilleen hyvityssakkoja oikeudenkäyttövirheistä. Virheet ja niistä saadut tuomiot lisääntyvät huolestuttavasti.

Euroopan neuvoston (EN) jäsenvaltion kansalainen voi tehdä EIT:lle valituksen jos tuntee oikeuttaan loukatun. Edellytyksenä on, että kansallinen oikeustie on käyty loppuun eli korkein oikeus on joko hylännyt valituslupapyynnön tai sinetöinyt oikeudenloukkakuksen tuomiollaan.

Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989, Euroopan talousalueeseen Etaan vuonna 1994 ja Euroopan unioniin 1995. Näiden jäsenyyksien myötä eurooppaoikeuden periaatteista ja ylikansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisuista tuli Suomea sitovaa oikeutta. Tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuus sai uusia painotuksia ja ulottuvuuksia. Tuomiovallan yhteiskunnallinen merkitys muuttui ja kasvoi.

Samaan aikaan valmisteltiin hallituksen esitystä uudeksi perustuslaiksi (HE 1/998). Sen yleisperusteluissa edellä mainittu, Suomen valtiollista suvereniteettia vahvasti rajoittanut muutos jätettiin täysin vaille huomiota. Kahden erilaisen oikeudenkäyttöjärjestelmän, kansallisen ja ylikansallisen, sovittaminen yhteen jätettiin tietoisesti tekemättä. Poliittinen enemmistö ei vielä silloin halunnut avoimesti tunnustaa, että EU:n jäsenyys rajoittaa suvereniteettia. Lakivaliokunnan vähemmistön eriävässä lausunnossa asia tulee selvästi esille.

Pahinta on kuitenkin, että olemme jättäneet toteuttamatta suurimman osan niistä suosituksista, jotka EN on antanut kunnollisen oikeudenkäytön takeiksi. Merkittävimmät koskevat tuomareiden ammatillista koulutusta ja tuomioistuinten hallintoa.

EU:ssa lakimiestutkinto on harmonisoitu juristin yleistutkinnoksi. Sitä ei ole mukautettu minkään erityisen ammatin tarpeisiin, vaan ammatillinen koulutus on annettava yleistutkinnon jälkeen. Sitä varten on perustettu eurooppalainen yhteistyöverkko. Verkko valvoo koulutuksen yhdenmukaisuutta, jotta ammatilliset tutkinnot olisivat kelvollisia kaikissa jäsenmaissa.

EN:n mukaan oikeudellisten ratkaisujen laatu riippuu eniten tuomareiden pätevyydestä. Jäsenvaltioiden on jatkokoulutettava tuomareitaan heidän koko virkauransa ajan. Aivan erityisesti tuomarit ovat velvollisia pitämään tietonsa ja taitonsa ajan tasalla jatkuvasti kehittyvässä oikeuskäytännössä, joka perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkopäätöksiin. Juuri tämä on suomalaisten tuomareiden akilleenkantapää. Myös lakienglantia pitäisi osata.

EU:n ja EN:n edellyttämä ammatillinen koulutus puuttuu Suomesta kokonaan. Suomessa tuomarit jakavat oikeutta yleistutkinnoilla, jossa niin sanotut tuomariaineet voivat olla hyvinkin vaatimattomassa osassa. Esimerkiksi keskeisessä prosessioikeudessa tuomarilla saattaa olla alin mahdollinen arvosana. Oikeuslähdeopin opetus on tuomarinvirkaa ajatellen lapsenkengissä.

Ruotsissa ammatillisesta koulutuksesta huolehtivat Göteborgin ja Lundin tuomariakatemiat. Lunds Domarakademi tekee tiivistä yhteistyötä Lundin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja Lundin käräjäoikeuden kanssa. Jos meillä esittää tiedekunnille aloitteellisuutta jatkokoulutuksen järjestämiseksi, saa vastaukseksi, etteivät tiedekunnat ole ammattikorkeakouluja.

Saksassa opilliset vaatimukset ovat erityisen suuret. Yliopistotutkinnon jälkeen on suoritettava erityinen tutkinto, ja vain sen läpäisseet voivat pyrkiä tuomarinuralle. Tuomareiden jatkuva koulutus on järjestetty instituutioissa, jotka opettavat muun muassa eurooppaoikeutta. Tuomareiden asemasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään osavaltioittain erityisissä tuomarilaeissa. Vastaava laki olisi meilläkin välttämätön, varsinkin jos liian pitkistä oikeudenkäyntiajoista halutaan eroon.

Tuomareiden riippumattomuus ja omaehtoinen oikeudenkäytön laadun kehittäminen edellyttävät tuomioistuinten hallinnollista itsenäisyyttä. Periaate on vahvistettu monin kansainvälisin sopimuksin. Meillä periaate tarkoittaa että tuomioistuinten hallinto olisi erotettava valtioneuvostosta ja oikeusministeriöstä. Siihen oikeusministerimme, puoluekannasta riippumatta, eivät ole suostuneet.

Kaikissa muissa Pohjoismaissa tuomioistuinhallinto on kansainvälisten sopimusten mukaisesti erotettu poliittisista hallintoelimistä riippumattomaksi, tuomarivetoiseksi asiantuntijahallinnoksi.

Ylikansallisten tuomioistuinten oikeudentulkintojen nykyistä parempi seuraaminen vaatii kolmea asiaa: Ensinnäkin perustuslakia on korjattava niin, että se tukee kansallisen oikeutemme sovittamista ylikansalliseen oikeuteen ja tunnustaa jälkimmäisen sitovuuden. Toiseksi tuomioistuinhallinto on muutettava pohjoismaisten mallien mukaisesti riippumattomaksi asiantuntijahallinnoksi. Kolmanneksi EU:n ja EN:n edellyttämä tuomareiden ammatillinen koulutus on vihdoin toteutettava.

Pahinta EIT:n tuomitsemissa hyvityssakoissa ei ole, että ne suistavat maatamme oikeusvaltioiden takariviin. Suurimpia kärsijöitä ovat ihmiset, joiden oikeutta on loukattu. Loukkauksella voi olla vakavia henkisiä tai aineellisia vaikutuksia koko loppuelämään".