Keuruun eläinklinikan pihalla hetki ennen Jerin nukutusta ja poismenoa 27.4.18.
Toimenpidehuoneessa Jerin kanssa ja odottelin n. 10 minuuttia, että lääkäri tulis antamaan Jerille rauhoituspiikin.
Tässä kuvassa Jeri jo rauhoittunut ja pötköttelee lattialla, odottaen lopullista..
Anneli hyvästelee Jerin, ennen kuin hänelle annettiin eutanasiapiikki.
Jeri alkoi sairastelemaan maaliskuun toisella viikolla ja hän menetti ruokahalunsa ja tuli apaattiseksi. Hän tykkäs vain pötkötellä, mutta pienelle lenkille oli kyllä heti valmis.
Jeri alkoi sairastelemaan maaliskuun toisella viikolla ja hän menetti ruokahalunsa ja tuli apaattiseksi. Hän tykkäs vain pötkötellä, mutta pienelle lenkille oli kyllä heti valmis.
Sitten hetkenpäästä alkoi hengitysvaikeudet ja oksentelu "kakominen". Huolestuin todenteolla ja aloin etsiä netistä, mikä koiraamme voisi vaivata oireiden perusteella. Löysin "kennelyskän" ja soitinkin heti Alavuden kaupungineläinlääkärille. Sovimme ajan Jerille ja menin käymään 10.4 ja eläinlääkäri kuunteli keuhkot todeten, että "pientä rohinaa on", mutta sydänäänet oli ok. Hän oli sitä mieltä, että Jeri pitäisi keuhkokuvata ja minä puolestani totesin, että yritetään ensteks antibioottihoitoa ja näin tehtiin. Hän määräsi 2 viikon antibioottikuurin ja sanoi, et jos pahenee, niin ota heti yhteyttä..
Kuurin puolivälissä näytti siltä, että ne tehoaa ja pyysinkin 2 viikkoa lisää lääkkeitä ja lääkäri antoi puhelinmääräyksen Alavuden apteekkiin. Hain lääkkeet ja olin hyvilläni, et Jeri tulee "kuntoon". No, sitten kun tuo ensimmäiset 2 viikkoa oli syöty ja toistakin kuuria puoliväliin, niin havahduin siihen, et aina öisin oli todella pahat hengityskohtaukset ja päätin soittaa Keuruun eläinklinikalle ja tiedustelin röntgenin hintaa. Minulle puhelimessa sanottiin et "120" euroa ja sit jos täytyy ottaa veri ym. kokeita päälle, niin ne on 20-30 euroa. Kiitin alustavasta tiedustelusta ja sanoin, et mä nyt vielä katson pari päivää..
Sitten 25.4 soitin ja varasin ajan keuhkokuville. Sain ajan perjantaille 27 päivä ja kello 10.15.
Menimme emännän kanssa Keuruulle ja Jeri oli vaistonut tilanteensa ja oli todella tressaantunut ja hengitys oli kiivasta auton takapenkillä, vaikka kaikki ikkunat oli auki et raukka saisi riittävästi happea. Koira oli siis jo todella viimesillään..
Kun saavuimme Keuruulle ja klinikalle, niin yllätykseksemme palvelu oli varsin nekatiivista. Heti ensimmäiseksi vastaanottovirkailija tiskintakana muiden asiakkaiden kuullen kovallaäänellä huuteli, et onko "koiralla vakuutusta ja syntymäaikaa sun muuta".. Nuo tämä epäasiallinen naisvirkailija olis saanu yhdellä skannauksella, kun koiramme luonnollisesti oli sirutettu ja rekisteröity!
Sitten, n. ½ tuntia odotettuamme, pääsimme vastaanotolle ja lääkäri kuunteli Jeriltä keuhkot ja sydämen, jonka jälkeen otettiin verikokeet. Tuo kesti n. 15 minuuttia ja sitten heti röntgeniin! Kaikki arvot oli Jerillä ok ja myös tulehdusarvot hyvät, joten lääkäri tiesi jo mitä odottaa..
Jeristä otettiin 2 kylkiröntgenkuvaa ja sitten päältä siten, että hän makasi etutassut ja takatassut levällään, lääkärin ja minun pidellen oikeassa asennossa kuvatessa. Kuvista löytyi molemminpuolin keuhkoja massiivinen kasvain, joka oli levittänyt ilmeisesti etäpesäkkeitä vatsaan, sillä siellä oli muodostunut jo runsaasti nestettä. Totesimme tilanteen ja päätin heti, että Jeri pääsee nyt "lepoon" ja hänelle annetaan eutanasiapiikki! Kävin juttelemassa ulkona emäntäni Annelin kanssa ja Jerikin oli mukana viimeistä kertaa ulkona, jota nuo edelläolevat 2 kuvaa ovatkin Ansun ottamina. Teimme siis päätöksen yhtään enää viivyttelemättä, sillä mikään ei olisi rakasta koiraamme pelastanut. Helsingissä kuulema lääkärin mukaan olis voinu yrittää, mutta lopputulos?
Menimme sisälle ja Ansu jäi odottamaan odotushuoneeseen ja minä puolestani meni toimenpidehuoneeseen odottamaan "rauhoituspiikin antoa" Jerille. Kun odottelin reilut 10 minuuttia, et lääkäri tulis antamaan piikin, niin Jeri oli jo todella kauhuissaan, kun hän vaistosi tilanteensa. Ei auttanut, vaikka kuinka yritin häntä rauhoitella.. Jouduin huutamaan lääkärille, että "tule nyt antamaan se rauhoituspiikki"!
Lopuilta lääkäri tuli ja Jeri saatiin rauhoittumaan. Hän vaipui makuulleen ja minä menin istumaan lattialle ja otin hänet haarojeni väliin syliin ja hyvästelin viimeisen kerran.. Sitten tulivat lääkäri ja toinenkin hoitaja paikalle. Jerille annettiin eutanasiapiikki, jota en halunnut jäädä katselemaan, sillä Mira vainaan lopetuksesta ja sen näkemisestä sain tarpeekseni. Halusin, et Jeristä jää hyvät muistot sen suhteen. Odottelin Annelin kanssa odotushuoneessa ja sitten n. 10 minuutin kuluttua meidät kutsuttiinkin katsomaan, mikäli vain haluamme. Molemmat hyvästelimme vielä Jerin viimeiselle matkalleen..
Jeri lähti ajasta - ikuisuuteen n. 11.30.
Tiedustelin laskua ja olin varautunut max 250 euroon ja enempää ei ollut rahaa matkassakaan ja sitten vasta alkoi veivaaminen? Lasku oli 434,10 euroa ja saatana mulla nous niskakarvat pystyyn! Maksoin heti tuon 250 euroa ja loput pyysin laskulle.. Ensialkuun he olivat sitä katsantokantaa, etteivät he voi laskua kirjoittaan kun perintäyhtiö hoitaa heidän reskontransa? Meni tunti aikaa vänkäämisessa ja aloin jo todella hermostua ja sanoinkin, et "mul on ollu raskas päivä nyt. Te kirjoitatte sen laskun mulle mukaan tai Te postitatte sen jälkikäteen tai Te soitatte poliisit, mut nyt me lähdemme kotio kohti".. Saimme lopuilta laskun matkaan, mutta kohtelu oli luokatonta!
Ihmetystä herätti se, että kun koiraa kuvattiin, niin mitä helvettiä siinä teki ne 3-4 henkilöä sivulla 2 lääkärin lisäksi, jotka vain teki työtään. Minä autoin ja avustin lyijyliivit päälläni, kun röntgenkuvia otettiin ja 3-4 henkilöä pällistelivät siinä kuin että jotain "filmitähteä"- kuvataan, eivätkä tehneet mitään?
Kaikenlainen viivyttely ja piittaamattomuus, että sain huutaa lääkäriä antamaan rauhoituspiikin ja sitten vielä se, että tarvittiin 2 henkilöä nukuksissa olevalle koiralle antamaan eutanasiapiikkiä?
Tuo lasku oli tuplalasku tavanomaiseen verrattuna!
Laitan tähän lopuksi tuosta ns. laskusta kopion, sekä lopuksi noiden lääkärin kuvat, jotka jälleen kerran tekivät Laakson Erkille ja hänen puolisolleen pahan mielen. Sitä ei lainkaan paranna se, että jotkin muut hoitohenkilökunnan jäsenet postikortilla "pahoittelivat Jerin poismenoa" jälkikäteen?
Kuvassa eläinlääkäri Katja Tuomi, joka hoiti Jeriä hyvin ja oli empaattinen ihminen. Muut vain hoitivat "rahastuksen"..
(Päivitys 17.6.18):
Pieneläintuhkaamo "Usva" Jyväskylästä postitti meille Jerin uurnan ja edes se ei mennyt "putkeen", vaan olivat saatanat liimannee vahvalla liimamassalla uurnan hatun kiinni ja sain tehdä tunnin töitä veitsellä, et sain sen avattua itse uurnaa särkemättä. No, hatusta murtui sellainen 1/3 osanen pala pois, mut sainpahan tuhkat levitettyä sinne minne tahdoin eli takapihamme luontoon..
Hatun sain kuiteskin näkymättömällä teipillä korjailtua niin, et se ei näy, et hattu on rikki.
Tämä lemmikillämme tahallinen kiusaaminen sai aivan järjettömät mittasuhteet ja sanompahan vain, et hyi helvetti millaisia pikkusieluisia mulkkuja sitä maa päällänsä kantaa ja hankkikaa itsellenne elämä..
Kuvassa Jukka Kuusisto, Keuruun eläinklinikan hallituksen pj.
Kuvassa Minna Kuusisto
(Päivitys 17.6.18):
Pieneläintuhkaamo "Usva" Jyväskylästä postitti meille Jerin uurnan ja edes se ei mennyt "putkeen", vaan olivat saatanat liimannee vahvalla liimamassalla uurnan hatun kiinni ja sain tehdä tunnin töitä veitsellä, et sain sen avattua itse uurnaa särkemättä. No, hatusta murtui sellainen 1/3 osanen pala pois, mut sainpahan tuhkat levitettyä sinne minne tahdoin eli takapihamme luontoon..
Hatun sain kuiteskin näkymättömällä teipillä korjailtua niin, et se ei näy, et hattu on rikki.
Tämä lemmikillämme tahallinen kiusaaminen sai aivan järjettömät mittasuhteet ja sanompahan vain, et hyi helvetti millaisia pikkusieluisia mulkkuja sitä maa päällänsä kantaa ja hankkikaa itsellenne elämä..
