Translate

torstai 13. helmikuuta 2014

Vainoaminen ja pitkään jatkuneet kiusaamiset oikeushallinnon saralla "pikkurikoksiako", joita ei viitsitä edes tutkia?


Tätä kuvaa olen usein lainannut ja käyttänyt jutuissani tunnisteen alla "yhteisöllisyys" molemmissa blogeissani, sillä se on ainut kuva ja joka jo ottohetkellä 29.3.12 Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa Alavuden istuntosalissa aikaansai sen tunnereaktion asianosaisten taholta, joka alunalkaen vahvisti käsitystäni ja epäilyä siitä, että Laakson perhettä vastaan oli olemassa systemaattinen suunnitelma ja ns. "klikki", että meidät piti saada häädettyä asunnostamme keinoja kaihtamatta ja kukaties pois koko Alavudelta??

Kuvassa ex. naapuri Riitta Hietala, joka oli häätömme ja kiusa/vainoamiskampanjan aluillepanija Alavuden asemalla Haapatiellä. Vieressä hänen Turkulainen avustajansa ja ns. "klikin" edusmies, sillä hän on konsultoinut ja avustanut niin Riitta Hietalaa, kuin myös minun tilauspahoinpitelijääni Pekka Koivistoa Seinäjoelta, sekä ilmeisesti vielä konsultoinut Hietalan pitkäaikaista työkaveria ja ns."todistajaa" Marjo Rasia, (ilmeni oikeudenkäynnissä E-P:n KäO:n istunnossa Alavudella 29,1.14). Nyt näin jälkeenpäin, ymmärrän, että miksi hän kertoi "tärinneensä 2 kuukautta", ennenkuin jätti rikosilmoituksen väitetystä "oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamisesta". Kannattaa tutustua Korkeimman oikeuden prejuridikaattiin 2012:57. Palaan aiheeseen myöhemmin..

Se, että hän on avustanut molempia osapuolia niin tilaajaa, kuin myös pahoinpitelyn suorittajaa, niin ei hän "ahneuttaan" ole sitä tehnyt, kun palkkiot yleisessä oikeusavussa on sen verran pienet. Hän on alunalkaen ollut Suuremman Hunajapurkin äärellä! Kukaties tavannutkin Joulupukinkin?

Kaikki alkoi siis n. 5 vuotta sitten:

Asuimme puolisoni Riitan kanssa Alavuden Sapsalammella, jonne muutimme Lahdesta syksyllä 2004. Kohteena oli kaksi rivitalokiinteistöä Hautavuorentiellä ja aivan järven tuntumassa "Hautalampi". Paikka oli viihtyisa ja rauhallinen, todella viihtyisä  paikka jo koiraakin ajatellen. Ainut miinus oli välimatkat Alavudella 18 km ja Virroille 27 kilometriä.

Kun muutimme, niin noissa rivitaloissa oli jokainen huoneisto vuokrattu eli 5 kpl. Ajan saatossa, ihmiset muuttivat työnperässä ja muutoinkin lähemmäs keskustaa Alavudelle. Joku muutti Virroille ja toinen Töysään. No, kuitenkin vuokralaisia tuli ja meni.. Me viihdyimme!

Syksyllä 2009 Alavuden asuntotoimen isännöitsijä kävi vierailulla ryhmän kanssa tuolla rivitaloilla ja mielenkiintoni heräsi siihen, että he kiertelivät jokaisen tyhjän asunnon läpi, paitsi meidän ja yhtä kulmaasuntoa lukuunottamatta, räpsivät valokuvia. Muistan miten isännöitsijä istui asuntomme pihamalla keinussa ja humyili meillepäin, sekä samalla napsi valokuvia huoneistomme julkisivusta, jota asutimme..

Syy selvisi kuukauden päästä. Asunnot oli laitettu myyntiin kaupungin omille verkkosivuille? Meille vuokralaisille ei kerrottu mitään, jota pidin vähintää outona menettelynä. Olisihan meitä pitänyt informoida edes kirjeitse!

No, ei tässä vielä mitään. Sitten aikaa kuluneena 1½ vuotta, oli kaupunki saanut ensimmäisen varteenotettavan ostajaehdokkaan ja varsinkin, kun kiinteistöistä "Laaksoista" haluttiin päästä eroon, niin, niitä myytiin "sopivaan hintaan". Paikallinen insinööritoimisto oli jättänyt ostotarjouksen, joka eteni valtuuston käsittelyyn ja se hyväksyttiin. No, ei tässäkään vielä mitään outoa ja ihmeellistä, vaan tähän asti asiat olivat edenneet aivan laillisesti, mutta sitten kun kaupat piti vahvistaa kaupanvahvistajalla, niin vasta tässä vaiheessa Alavuden kaupunki haki ARA:lta myyntilupaa aravalainoitettuihin 2 rivitalokiinteistöön?

Kaupat ostajan ja kaupungin välillä syntyi tammikuussa 2011, mutta miksi kaupunki ei heti hakenut myyntilupaa, kun kohteita alettiin julkisesti ja virallisesti valtuuston siunauksella myymään jo siis syksyllä 2009? Oliko tällä menettelyllä kaikkinensa jotain osuutta siihen, että ensimmäisen blogini avasin 24.6.2009 http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ 

Midät siis ikään kuin "pakkohäädettiin", myymällä asunnot alta ja muutto Alavuden keskustaan, josta isännöitsijä löysi nykyisen kohteen jossa asumme. Siitä on täällä blogissa mainintaa jo loputtomiin, kunka paljon meitä on kiusattu ja vainottu, sekä yritetty häätää! 

Kun molemmista blogeistani kahlaa ja käy kaikki kirjoitukset tämän "yhteisöllisyyttä" tunnisteen alta, niin saa kokonaiskuvan ja käsityksen siitä, mitä helvettiä tämä on meille ollut! Tämän soisi jo viimeistään nyt loppuvan ja vetoankin tässä asianosaisiin, että jättäkää Laaksot rauhaan..







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti