Translate

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Juhannusbaby ja 50 v. "myöhäislahja"



(Kuva lainattu Marianne Wickmanin facebook- profiilista).

Kuvan karvakuonoista yksi on ollut varattuna jo jonkinaikaa ja keskiviikkona 17.6 käymme hänet noutamassa Kokkolan suunnasta Teerijärveltä.

(Kuvan pennut 6 viikkoisia).

Laitan tänne juhannuskuvia ja tekstintynkää, kun pentu on kotiutunut ja asettunut. Olen ollut jo jonkinaikaa ihan töpinöissäni, kun saamme "Mira" (vainaalle 7.7.14) jatkajan. Narttu on hänkin ja nimeäkin pohdittu. "Jeri" olisi varsin helppo kutsuma/käskytysnimi.

Lukujoille toivotan hyvää juhannusta!

(Päivitys 18.6.2015):

Eilen kävimme ystäväni Jorman kanssa reissussa Teerijärvellä ja noudimme pikkuisen 7½ viikkoisen pennun kotiin. Hiukka huvittavaa reissussa oli se, että kun saavuimme Marianne Wickmanin ja hänen miehensä kotiin, niin pennut 3 kpl oli luonnollisesti pihalla aitauksessa ja hetkenaikaa juteltuamme, pitelin pentua sylissäni ja maksun maksaneena, olin mennyt niin sekaisin, että olin jo lähdössä kotiin..

Rouva Wickman pikaisesti totesi, että "kuule eiks me tehdä ne paperit".. Nolostuin ja pyysin anteeksi. Menimme tekemään paperit kuntoon, jolloin sain tutustua "Jerin" (Finnjäntans Oonan) vanhempiin, jotka olivat todella upeita koiria. Isä on Lilla Aftonst Järnas Ezor ja emä Finnjäntans Frida: finnjantans.jimdo.com 

Tämä "yläkerran jumiutuminen" selittyy sillä, että tätä Oonaa "Jeriä" olemme odottaneet kuin "kuuta nousevaa" jo joulukuusta 2014, jolloin aloin oikean koiran etsimisen. Kaikki on siis tapahtunut suurella sydämellä.

Ensin meillä oli Hämeestä sovittu ja varattu pentu, jonka löysin Rottweiler yhdistyksen pentuvälityksen sivujen kautta. Tämä "tapaus" osoittautui kovin onnettomaksi ja meitä harhautettiin ja suomeksi sanottuna "kusetettiin"! Sitten soittelin muutamille kasvattajille ja sain vinkkejä "sinne - sun tänne". lopuilta löysin Finnjäntans Kennelin ja soitin Mariannelle, jolla kuulin olevan vastasyntynyt pentue 11 uutta tulokasta maailmaan.. Wickmanit ovat toimineet kasvattajina jo 25 vuoden ajan ja jalostaneet tätä rotua. Isäntä sanoikin, että nykyiset koirat ovat jo "kuudetta sukupolvea", joten siittä voipi tykönään arvailla montako pentuetta on maailmaan saatettu!

Varasin heti narttupennun, sillä kaikki urokset oli heti varattu ja ihmekös tuo, kun vanhemmat ovat palkittuja näyttelyissä käytettyjä voittajayksilöitä, niin silloin ei jälkikasvujakaan pidättele mikään, kun kysyntää on.

Herra ja rouva Wickmania tahdon vielä kiittää upeasta "pentukassista", jossa oli koiran papanoiden lisäksi, pennun lisäravinteita, rodulle suunniteltua erikoislihaa n. 1.2 kg tanko ja leikkivetonarut sun muut. Emäntäni Anneli oli tosi iloinen saadessaan ne, kuin itse myös.

Laitankin tässä muutaman kuvan jo ennen juhannusta:


Tässä pötkötellään soffalla n. 2 tuntia kotiin tultua. 


Näin pikkuinen minä vielä olen, mutta odottakaahan hetkenaikaan kun syön ja kasvan suureksi..


Tässä me iskän kanssa ollaan syöpötelty ja sit oli päiväunien paikka, kun uusi koti oli tutkittu ja voimillehan se otti. Autoreissu oli rasittava myös..

(Juhannusaattona napattu muutama kuva vaavelista):





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti