Pohjolan "blogiguru" kertoo..

Kuten olen blogini profiilissa maininnut, niin ehdottomia suosikkielokuviani on Jouko Turkan "kiimaiset poliisit", 5 osainen tv-sarja vuodelta 1993 YLE:n esittämänä. Tässä alla nyt hieman "kiimaa.. ja *peliin haluavia*, sekä poliiseistakin hieman".

Kuvassa nettipoliisi. Mikäli lukija huomaa aina välillä blogejani selatessa, että on outoa hidastelua tai et pääse sivuilleni "sivusto ei ole käytössä" tai muuta sälää, niin älä ihmettele, sillä nettipoliisi on vain työssään ja tekee parhaansa, ettei kävijälaskurit toimi ja muutoinkin taistelee "kiimassansa Laakson sananvapautta vastaan"..

Etelä-Pohjanmaan rikospoliisi antoikin minulle oikein lempinimen "blogiguru" ja kiitän siitä  ryk. Antti Hyyppää!

Kun nämä "virkagurut" viimeksi vierailivat kotonamme huhtikuussa 2012 ja veivät 2 läppäriä, puhelimen ja massamuistin mennessään, josta ei kuitenkaan mitään laitonta löytynyt, niin taisivat perkeleet asentaa jonkin "ajastingurun" massamuistiini, joka ei ole förkkinyt palauttamisen jälkeen! Valtio ja virkagurut saavat olla huoleti, sillä aika ja paikka on kun laskuguru tulee..

Näistä 6 casesta on siis tutkinta aikaa sitten päättynyt ja syyttäjä ei ole syytettä nostanut, ellei sitten syyttäjäguru pelaa aikaa? En hämmästyisi vaikka haastemiesguru kipittäisi haastetta minulle parinkin vuoden päästä siitä, kun tutkinta on päättynyt?

(Päivitys 15.2.13): Oikeudenkäynti 21.2.13 Etelä-Pohjanmaan KÄO:ssa kokoonpanoltaan on mielenkiintoinen, sillä asiassa tulee ennakkolistojen mukaisesti syyttäjänä toimimaan Riina Sakala, joka teki minusta tutkintapyynnön alla jo viimevuoden keväällä ja asiaa on ylipäätään "istuttu" enemmän kansliamenettelymuodoin, kuin itse oikeuden julkisessa pääkäsittelyssä!

Katsotaan miten menee, mutta varmaa jo nyt on se, että hauskaa tulee sillä objektiivisuus on kaukana tässä asiassa, jossa jokainen jo pelaa omaa nurkkapuolustustansa..

Halonen jo ennätti huolestumaan..

Joukoa Iltalehdessä 8.2.13.

Case of Laakso v. Finland (7361/05).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi otsikkoasiassa ratkaisunsa 15.1.13 valittajan Tapio Olavi Laakson eduksi ja nyt viimeistään voidaan tyystin unohtaa ns. vuoden 1976 isyylakipaketin 5 vuoden kannemääräajat. Mielestäni KKO voisi oma-aloitteisesti ottaa kaikki hylkäämänsä jutut käsiteltäväkseen, joissa on virheellisesti soveltanut tuota määräaikaa valittajan vahingoksi. 

Alla EIT:n ratkaisu englanniksi:

Mikko ja joulupukki?

Mikko Paatero, tuo jämpti ja tunnettu "rajoitusten mies", ehdottaa pukin tavattuaan ja kinkun syötyään, että "suomeen pitäisi nyt perustaa erityinen "kodinturvajoukot" ja siis jonkinlainen poliisin irrallinen "apupoliisi". Hän ehdottaakin kansalaisilta nimiehdotuksia näille (kodinturvajoukoilleen). Erkki heittää tässä ehdotuksensa: "himapoliisi"..

Naapurit saisivat nyt poliisivaltuudet, joten putkareissut sujuisivat entistä vaivattomammin ja poliisia ei tarvitsisi vaivata kiireellisiltä töiltään ym, vaan yhteisöllisyyden huumassansa naapuri hoitelisi hommat himaan..

Tuon alustuksen voinee käydä lukemassa Ilta-Sanomista tai Mikon himasivuilta www.poliisi.fi.

Tuossa yläkuvassahan näkyy, kun pukkikin on jo heittänyt "kädet pystyyn"..

Tuosta Mikko Paateron "yhteisöllisyydestä" olen minäkin viimeisen 1½ vuoden aikana näissä blogeissa hieman kirjoitellut ja kotipoliisin lähempään työskentelyyn lukija voi tutustua: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ ja sieltä (Lehdet 1988-2001).

Joulupukki on varmasti nyt hieman väsynyt, muistaessaan kaikkia maailman lapsia ja Petterikin on kauralyhtynsä ansainnut. Pukille voimia tulevalle vuodelle..

Ei sittenkään, vaikka kuinka väännettiin?

Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston jäseneksi, vaikka lobbasi sitä vuosikaudet, mutta einomies sanoo sen vittumaisesti, että ei ole ulkosuhteet kunnossa, niin Venäjään, kuin USA:hankaan!

Tämä on se roti, jota ei haluta tunnustaa, mutta nyt se on oikekasi todettu!!

Syyttömänä tuomittu ja jo kertaalleen vapautettu Anneli Auerin tapauksessa KKO antaa tänään ratkaisunsa ja toivon kaikille osapuolille voimia olkoonkin päätös sitten sitä sun tätä...

Jatketaan***

(Päivitys 20.10.12), HS:n pääkirjoitus tänään:

"YK-äänestys koetteli Suomen omakuvaa

Suomessa on reagoitu hämmentävän voimakkaasti siihen, että maamme epäonnistui kilpailussa YK:n turvallisuusneuvostopaikasta. Muualla asiaan on kiinnitetty huomiota varsin vähän.

Reaktiot suhteutuvat paremmin turvallisuusneuvostokampanjan Suomessa saamaan merkitykseen kuin itse häviöön. Vuosien varrella YK:n äänestyksissä on karsiutunut joukko maita, jotka ovat Suomea vaikutusvaltaisempia. Saman kohtalon ovat kokeneet muun muassa Ruotsi, Kanada ja nyt valittu Autralia.

Normaali reaktio on ollut yrittää uudestaan. Suomikin voi periaatteessa selvittää mahdollisuutta pohjoismaisen vuorojärjestyksen muuttamiseksi niin, ettei seuraava yritys olisi vasta 20 vuoden kuluttua, vaikkei uusi yritys juuri nyt herätäkään ulkoministeriössä kiinnostusta.

Turvallisuusneuvostopaikka olisi tehostanut Suomen ulkopolitiikkaa muttei olisi muuttanut kansainvälistä asemaa. Suomen pitkällä kampanjalla turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta voi lopulta olla enemmän merkitystä kuin valinnalla olisi ollut, ellei Suomi itse mitätöi kampanjan vaikutusta tappiomielialalla.

Suhteuttavista näkökohdista huolimatta Suomen hämmentävän vähäiseksi jäänyttä tukea YK-maiden äänestyksissä torstaina ei voi naamioida minkäänlaiseksi voitoksi. Tappio on tappio.

Tappion opetuksia on hyvä tutkia, vaikka politiikan pelivälineeksi sitä ei kannata ottaa. Ulkopoliittinen keskustelu on Suomessa nykyään onneksi hyvin vapaata, mutta laaja poliittinen tuki on ulkopolitiikassa arvokasta. Suomen YK-politiikalla on sekä laaja tuki että pitkät perinteet.

Tappion herättämä hämmennys ja pettymys selittyvät kampanjan suhteettomaksi kasvaneen merkityksen lisäksi sillä, että Suomella oli kilpailussa virheellinen omakuva. Nyt sitä joudutaan korjailemaan.

Suomen ulkopolitiikan vahvuuksia korostava kampanja loi kuvan vahvasta ulkopolitiikasta. Suomen ulkopoliittinen asema voi olla ihan hyvä, mutta itse asiassa turvallisuusneuvostokampanja oli pitkään aika yksinäinen hanke. Kansainvälisissä tehtävissä kirjatut menestykset eivät ole riittäneet nostamaan Suomea mihinkään erityiseen sarjaan.

Eduksi Suomelle ovat olleet aloitteellisuus naisten aseman parantamisessa ja rauhanvälitystoiminnassa. Valmius olla vastuumaana naisten asemaa koskevan YK-päätöslauselman edistämisessä on erityisen arvokasta.

Rauhanvälityshankkeissa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole niissä keksinyt ruutia. Konfliktien ennaltaehkäisy on nykyään diplomatian muotitrendi ja myös YK:n sihteeristön uusi painopiste. Taustalla ovat vaikeudet kriisinhallintaoperaatioissa ja voimattomuus Syyrian väkivallan edessä.

Kun Suomen kansainvälistä asemaa ja ulkopolitiikkaa arvioidaan, tavoitteena ei voi olla asema, joka takaisi voiton tulevissa turvallisuusneuvostokisoissa. Sellaista asemaa ei ole. Ei pidä myöskään uskoa, etteivät ulkopolitiikan voimavarojen karsiminen ja linjavedot EU:ssa heijastuisi Suomen kokovartalokuvaan.

Kuvaan voi vaikuttaa johdonmukaisella aktiivisuudella ja riittävillä voimavaroilla, joihin tarvitaan voimakas poliittinen tuki. Jos sitä saadaan nyt entistä enemmän, tämäkään tappio ei ole mennyt hukkaan".